Taksi Vientianeen

Pimeän illan kyyti koettelee sekä matkustajaa että kuljettajaa.

Vientiane, Marraskuu 2011

Eläkeiän ohittanut bussinrämä tyhjentää lastinsa Ystävyyden sillan raja-asemalle Mekongin rannalla. Laosilainen taksimies tulee iholle ja tuputtaa pimenevässä illassa kyytiä kaupunkiin. Viisumiluukulle ei tunnu olevan muita tulijoita. Fiksut ovat hankkineet matkustusasiakirjat etukäteen.

Naisvirkailija työntää luukusta kasan kaavakkeita täytettäväksi. Mikä on matkan tarkoitus, kauanko aiotte viipyä, missä majoitutte...? Kaavakkeet ja passi takaisin virkailijalle: - 1500 bahtia, nainen sanoo. Rahat saatuaan hän vetäisee räppänän kiinni. Kymmenen minuutin kuluttua viereinen luukku avautuu ja miehen käsi ojentaa passin takaisin punaisella leimalla varustettuna. Leimaan kirjoitettu päivämäärä on kuukauden päässä.

  Pääkaupunkiin on matkaa reilut 20 kilometriä. Muut rajanylittäjät ovat jo menneet. Vain taksimies pyörii ympärillä edelleen ilman asiakasta. Odottelukaan ei auta, uusia Vientianeen menijöitä ei näytä enää tulevan. On pakko neuvotella taksin kanssa. - Lily-hotelli, mitä maksaa? Taksari on ulalla. Hän ei näytä käsittävän, mihin vieras on menossa. Mies kaivaa puhelimen taskustaan, näppäilee numerot ja selittää jotain nokialaiseensa. Lopulta hän ojentaa kännykän asiakkaalle ja pyytää sanomaan hotellin nimen. Linjan päässä römeä-ääninen mies puhuu ymmärtämätöntä englantia. - Lily-hotel, asiakas sanoo puhelimeen ohjeen mukaan ja ojentaa laitteen takaisin kuljettajalle. - 400 bahtia, kuljettaja ehdottaa hinnaksi. Taksa on liikaa yhdestä matkustajasta. Pannaan riita kahtia: 200 bahtia. Yllättäen mies suostuu tinkaamatta. Kuljettaja nostaa laukun pikkubussin keski-istuimelle. Kyydittävä istuutuu kassinsa viereen. Matka kohti pääkaupunkia alkaa. Kartan mukaan Vientianen pitäisi sijaita raja-asemalta länteen, mutta Toyota kääntyy ensimmäisestä risteyksestä päinvastaiseen suuntaan. Katuvalot harvenevat. Tien reunat näyttävät hiljaisilta, edes asuintaloja ei erota pimeydestä. Mihinkähän mies on viemässä yksinäistä kulkijaa? Entäpä, jos taksisuharilla ja römeä-äänisellä ovat pahat mielessä: kuskaavat asiakkaan syrjäiseen paikkaan, ryöstävät hänen rahansa ja jättävät uhrin mukiloituna pimeään pusikkoon? Olisi pitänyt sittenkin valita tuktuk-kyyti. Siitä ainakin pääsisi hyppäämään tarvittaessa ulos. Asiakas haparoi kädellään taksin ovea. Onkohan tässä aukaisukahvaa lainkaan? Vivun tapainen tuntuu sormissa, mutta aukeaako ovi sisältä päin? Vauhdissa ei uskalla testata. Kyydittävä kaivaa kynän ja paperia. Hän kirjaa ylös vähäisiä maamerkkejä, joita vilahtelee tien reunassa: bensa-asema, M-phone, Unitel, Lao Tobacco, Dental Clinic... Edessä on liikenneympyrä. Taksi jatkaa suoraan eteenpäin. Katuvalot lisääntyvät. Talot tien reunalla kasvavat, mainosvalot suurenevat: Paris Coctail bar, Korean restaurant... Risteyksessä oikealle avautuu pyörein lampuin valaistu leveä bulevardi. Nyt ei olla enää laitakaupungilla. Kuski pyörittää autoaan kadunkulmasta toiseen kuin eksyneenä. Mies taitaa olla aivan sekaisin. Tuolla vilahtelevat Vientiane Plazan mainosvalot, oikeassa kaupungissa ollaan. Vasemmalle jää Swedish Pizza & Baking House. Sehän oli merkitty matkaoppaan karttaankin. Ei siis olla ihan hukassa. Taas käännytään vasemmalle pimeälle kadulle ja heti perään oikealle. Auto pomppii kuin kynnöspellolla. Lopulta edessä yläviistossa kattojen päällä silmiin osuu punainen mainosvalo: "Lily Hotel". Kuljettaja kääntää minibussinsa nelikerroksisen rakennuksen eteen. Hän nousee autosta ja auttaa matkustajan kasseineen ulos. - Taisi olla ensimmäinen kyyti tähän hotelliin, maksava asiakas kysäisee helpottuneen oloiselta ajurilta. Taksimies naurahtaa ja nyökkää.