Iltapäivä temppeliaukiolla

Luxorin temppelin viereinen aukio on kaupunkilaisten yhteinen olohuone. Yhden iltapäivän aikana siellä ehtii tapahtua paljon.

Luxor, Helmikuu 2010

Kaksi nuorta naista palmikkopäisten lasten kanssa lähestyy penkillä istuvaa ulkomaalaista. - Puhutko englantia? Puhutko mitään muuta kieltä? Asutko Suomessa? Meillä on ystävä Suomessa. Hänen nimensä on "hannili", vanhempi naisista selvittää. - Metsä, nuorempi todistaa vieressä. Sisaruksiksi osoittautuvat naiset eivät muista, missä päin Suomea Hannele asuu, mutta hänen puhelinnumeronsa ja kuvansakin löytyy toisen kännykästä. Iman ja Karima sanovat tutustuneensa Hanneleen tällä samalla aukiolla. He lähettävät suomalaisystävälleen terveisiä ja toivovat saavansa kuvan hänen kautta.

Työkalupakkiaan olalla roikottava lankkipoika haluaisi kiillottaa turistin remmikengät. - Vain yksi punta, poika inttää sitkeästi. Lopulta hänen kyllästyy kävelemään rinnalla. Kohta hän palaa penkille istahtaneen asiakkaansa luokse. Hän asettaa suomalaisen kymmenen sentin kolikon istujan polvelle ja ojentaa harjansa kohti kenkiä. - Näin vähän kiillotus maksaa. Kolikko putoaa maahan. Poika saa tarpeekseen ja lähtee. Hänen päivystyspaikaltaan kurvaa pyöräilijä, joka ajaa melkein palvelusta kieltäytyneen varpaille.

Kumarassa kävelevä kaupungin siivoustyöntekijä lykkää kärrynsä roska-astian taakse. Mies istuutuu maahan ja ryhtyy tutkimaan saalista. Hän nostelee roskapusseja esiin ja availee niitä. Puolityhjäksi syödystä ruokapurkista mies pyöräyttää sormellaan ruuantähteet suuhunsa. Jälkiruoka löytyy toisesta pussista. Hän oikaisee makuulleen laatoitukselle, mutta nousee kohta ylös ja siirtyy seuraavalle roskapöntölle. Miehen auringonpaahtaman käden nimettömässä kiiltelee sormus.

Valkoiseen arabiliinaan päänsä suojannut kolmekymppinen mies on lähtenyt ulkoiluttamaan puolisoaan. Vaimo on puettu mustaan kaapuun päästä jalkoihin. Vain silmien kohdalla on kapea katselurako. Pariskunta seurailee aurinkoisen iltapäivän tapahtumia penkiltä. Vaimo nousee ylös ja menee nojailemaan penkin takana olevaan aitaan. Perheriita? Hetken kuluttua hän palaa takaisin. Pariskunnan luokse saapuu toinen mustakaapu, koosta päätelleen vanhempi nainen - ehkä nuoremman äiti. Hän tarttuu penkillä istuvan käteen, keskustelee tovin hänen kanssa, mutta poistuu läheiselle penkille. Puolisot jäävät kahden. Lopulta vaimo nousee ja lähtee toisen naisen kanssa rautatieaseman suuntaan. Mies kävelee kohti moskeijaa. Hetken kuluttua minareetista kajahtaa rukouskutsu.

Aurinkolasipuotiaan olallaan kantava nuorimies aikoo myydä turistille toiset lasit. - Millaiset haluat: Diesel, Adidas, Nike... saat halvalla. Kymmenen euroa, hyvä hinta. Entä seitsemän euroa? Mitä tarjoat? Kauppamies ei usko puhetta. Vasta kansainvälisin sormimerkein näytetty nolla saa hänet luovuttamaan.

Kaljupäinen nuorimies tiivistää askellustaan ja kävelee rinnalle. - Hei, minä olen nähnyt sinun ennenkin. Olet Suomesta ja asut Emilio-hotellissa. "Nokia, Nokia, terve, terve." Minä olen täältä kotoisin, mutta asun Portugalin Algarvessa, mies sanoo ja kaivaa taskustaan punakantisen EU-passin. - Mitä pidät Luxorista, hän kysyy. On yksi asia, josta en pidä. - Ihmiset, kaljupäinen vastaa itse empimättä. Nämä häsläävät ja bakshishia pyytävät ovat pahimpia. - Se on aivan totta, mies nyökyttelee. - Maistuisiko sinulle tee, kaljupää kysyy. Kiitos, mutta söin juuri. - Hyvää jatkoa. Nuorimies huiskauttaa kättään ja katoaa ihmisjoukkoon.

Juomanmyyjät kulkevat penkiltä toiselle tarjottimiaan kalisuttaen. - Teetä, kahvia, Fantaa? Kauppa käy huonosti. Mies huomaa kuulakärkikynän penkillä istujan taskussa. - Anna kynäsi, hän vaatii. Vaihto juomaankin sopisi. Hetken kuluttua teenmyyjä palaa pyytämään kynää, mutta arvaa vastauksen jo etukäteen.

Miehenalun olalla keikkuvan limsakorin takaa löytyy naurava naama. - Juotavaa, yksi Egyptin punta, hän mainostaa. Jo tuosta hymystä voisi sen maksaa.